Kuten johdantokirjoituksessa mainitsin, radio mielletään yhä enemmän, perinteisenä viestintävälineenä, kuin että sillä olisi jotain tekemistä multimediaviestinnän kanssa. Radiosta tehtyjen tutkimusten aiheet liikkuvat sisällön, yleisön ja teknisen totutuksen akselilla. Tämä tarkoittaa sitä, että varsinaista tutkimusta siitä vaikuttaako esimerkiksi nettiradioissa, ja lähettäjä – vastaanottaja asetelmassa multimedialliset elementit – grafiikka, kuvat tai mahdollisuus meileihin viestin perillemenoon. Olisi kiva ollut löytää tutkimus, jossa olisi vertailut sitä ”perinteitä radioviestintää” ja kaksituhattaluvun viestintää siitä näkökulmasta, että tarvitseeko radio näitä ”ulkoviestinnällisiä” elementtejä itse sisällön perillemenoon? Mutta ei löytynyt.
Ne viisi tutkimusta, jotain löysin ja valitsin referoinnin kohteeksi tähän blogiin, olivat pureutuneet radioviestinnän merkitykseen Ugandan siirtyessä monipuoluejärjestelmään ja demokratiaan, nykypäivän soittolistojen valtaproblematiikkaan ja sen mekanismeihin, interaktiivisuuden arvoihin BBC:n ohjelmatyössä, nettiradion synnyttämiseen ja radion kuunteluun identiteettivalintana. Kaikki tutkimukset edustivat sitä perinteistä tapaa tutkia radioviestintää – lähetysten tekoon vaadittavaa tekniikkaa sekä yleisön ja ohjelmien välistä sidosta. Toki tuo tutkimus nettiradion synnyttämisestä, liippaa jo hyvin läheltä multimediaviestintää sillä radion tekninen alusta on multimediaviestinnän kehdossa - netissä.
Toki näiden edellä mainittujen tutkimusten lisäksi radiosta tutkitaan paljon musiikkia. Radiotyössä 1989 vuodesta lähtien mukana olleena tiedän, että radiot tekevät enemmän ja vähemmän auditoriotutkimuksia, joissa testataan mahdollisia lauluja soittolistoille. Joskus yhdeksänkymmentä luvulla Ylessä tehtiin myös ns. potentiaalinen hitti-tutkimuksia pari kertaa kuussa(Phonotest). Siinä soitettiin satunnaisesti valituille ihmisille puhelimen kautta kymmenen uuden kappaleen kertosäkeet ja pyydettiin arvioimaan kappaletta. Näistä saatujen indeksin perustella nostettiin jotkut kappaleista aktiiviseen soittoon. Nykyisellään näistä testeistä on luovuttu. Mutta ehkä nämäkin tutkimukset palaavat joskus multimediaelementeillä höystettynä’. Tai itse asiassa ISKELMÄRADIO tekee sitä jo. ISKELMÄRAATI on eräänlainen vapaaehtoinen tutkimus netissä. Siinä ihmiset saavat arvostella uusia iskelmäkappaleita. Tässä tietenkin on se vaara että tutkimus on subjektiivinen otos musiikin suurkuluttajista, eikä tulokset peilaa suuren kansan makua
Radiosta tehtyjä tutkimuksia on monenlaisia. Pääpiirteenä voisi nähdä sen niin, että oli tutkimus perinteistä tai liittyi se multimediaviestintää, niin keskiössä on aina radiolähetys ja sen kautta tuleva sisältö, joka tavoittaa jossain kuuntelijan.
_k.
Lähteet:
Villko Arto: Soittolistan symbolinen valta, 2010 Tampereen yliopisto
Haikonen Arja: Interactivity as a professional value on the BBC radio programming, 2008 University of Tampere
Chriteine Nabyua: The role of radio telka shows Iin the transition to multi-party politics and democracy in Uganda, 2009, University of Tampere.
Hartley, John, Hearn Greg, Tacchi, Jo Foth, Marcus, 2003,The youth internet Radio Network: A research project to connect youth across Queensland Through music, creativity and ict. Queensland University of Technology, Australia
Vanhatalo Jukka-Pekka, Pro Gradu Radion kuuntelu identiteettivalintana – suhde radioon nuorten aikuisten puheessa,2004, Helsingin yliopisto
Saarikoski Lauri, Pro Gradu –tutkielma, Verkkoradio, musiikki ja radio – katsaus verkkoradioihin osana suomalaisten musiikin kuuntelua, 2007, Helsingin yliopisto
Kaipiainen-Heiskanen Päivi, Pro Gradu Miten verkkoradio syntyy – tapaus nettiradio Mikaeli, 2003, Tampereen yliopisto
